Kuka minusta päättää?

Olin eilen seurakunnan nuortenillassa. Siellä oli laulamassa yks mies parin kaverinsa kanssa. Sen laulut iski muhun ja kovaa. Mä olisin halunnu mennä silalle. En mä tiedä olisinko mä hypänny. Ehkä, ehkä en. Mä olisin halunnu olla se joka päättää. Olisin halunnu olla lähellä kuolemaa ja päättää meenkö vielä lähemmäs. Kello oli niin paljon, että mun ei enää annettu lähteä kävellen kotiin. Tavallaan se oli kai hyvä. Mut ehkä mä olisin saanu voimaa siitä kokemuksesta? Mä en saa koskaan tietää. Olenko mä ainoa jonka mielestä riski ei ole rikos?